myaa.jpg

Heop!

Tervetuloa Lukevan peikon sivuille! Täältä löydät kirjablogini ja tekemäni (vapaaehtoiset) käännöstyöt.

Uusia tuulia peikolle!

Noooo huhhuh! Edellinen postaus edellisessä blogissa WordPressin puolella oli viime vuoden lokakuulta. YouTubeen laitoin ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) videon syyskuussa. Hiljaiseloa on siis jatkunut vähintään puolisen vuotta, vaikka olenhan toki kirjoja lukenut! Tai enimmäkseen kai kuunnellut, kun on keskittymisen kanssa ollut vähän hankaluutta, eikä asiaa ainakaan auttanut se, että muutin uuteen kotiin ja kirjat makasivat muuttolaatikoissa ainakin useamman kuukauden.

IMG_20190505_233736.jpg

Toistaiseksi kirjahyllyssä vallitsee vielä melko täydellinen kaaos. <.<“

Tarkoitus olisi jälleen piristyä, päästä takaisin lukemisen pariin ja muutenkin yrittää vähän kovemmin. Lukeva peikko on ollut olemassa jo niin kauan, että olisi hurja sääli lopettaa nyt.

Uutta virtaa (toivottavasti) saan näistä uusista kotisivuista. Siirsin sivut WordPressistä Squarespaceen ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että Squarespace tuntuu jotenkin intuitiivisemmalta käyttää. Ja tässä on kaikkia ominaisuuksia, joiden kanssa voi leikkiä. Saapa nähdä, millainen setti tästä vielä tulee!

En ole ollut tosiaankaan täysin lukematta mitään, kuten jo mainitsinkin. Olen kuluttanut äänikirjoja ihan hullun lailla, erityisesti nyt, kun työmatka on jälleen vähän pidempi.

Kuuntelin Ann Leckien Imperial Radch -sarjan kolme ensimmäistä osaa ja nautin niistä suunnattomasti. Lukija on erinomainen ja koko sarjan ajatus on hyvin uniikki, jopa scifin saralla. Koska en kirjoittanut niistä postausta silloin kun ne kuuntelin, en kirjoita nytkään, sillä aika on hämärtänyt muistot hyvin tehokkaasti. Hyviä olivat joka tapauksessa. Neljäs osa sarjaan on jo ilmestynyt, ja sen voisinkin ottaa kuuntelujonoon. Jännä juttu muuten, kun jotain sarjaa aloittaa kuuntelemaan äänikirjana, ei ole ihan helppoa vaihtaa yhtäkkiä luettavaan kirjaan.

Sitten kuuntelin Caitlin Doughtyn From Here to Eternity: Travelling the World to Find the Good Death. Caitlin Doughty on tunnettu YouTube kanavastaan Ask a Mortician, jolla hän vastailee katsojiensa kysymyksiin kuolemaan, ruumiisiin ja hautajaiskäytäntöihin liittyen. Hän perehtyy historiallisiin kalmoihin ja mystisiin tapahtumiin kuten Dyatlovin solan tapahtumiin ja Venäjän viimeisen keisariperheen kuolemiin. Ihan mielenkiintoinen kirja maailman kansojen erilaisista tavoista käsitellä menetystä ja kuolemaa, vaikka vähän morbidi aihe.

Kuuntelin The Man from the Trainin, true crime -teoksen, jossa käsiteltiin 1800 ja 1900 lukujen vaihteissa pitkin Yhdysvaltoja tapahtuneita murhia, joiden kirjan kirjoittajat epäilevät liittyvän toisiinsa. Jaarittelua tässä äänikirjassa oli ihan loputtomiin, siis oikeasti. Tolkienkaan ei jaarittele yhtä paljon kuin nämä kirjoittajat. Tarina ei etene minkäänlaisessa loogisessa järjestyksessä ja lukijalle vakuutellaan, että kaikki kyllä käy järkeen ennemmin tai myöhemmin. Spoiler alert: myöhemmin. Paljon, paljon myöhemmin. Melkein jätin kesken!

Nancy Tuckerin That Was When People Started to Worry puolestaan kertoi fiktiivisten henkilöhahmojen kautta kirjailijan haastattelemien, vakavista mielisairauksista kärsivien naisten tarinan. Kirja oli todella, todella raskas, erityisesti niiltä kohdin, kun se osui vähän turhan lähelle maalia. En suosittele edes sellaisille, jotka kuvittelevat olevansa sinut oman taudinkuvansa kanssa. Sen sijaan suosittelen ihan ehdottomasti sellaisille, jotka ovat joskus miettineet millaista olisi elää esimerkiksi masennuksen, ahmimishäiriön, dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai vaikka epävakaan personaallisuushäiriön kanssa. Muitakin mielisairauksia kirjassa käsitellään, mutta teitä on varoitettu. Aika raadollista tavaraa.

Mackenzi Leen The Gentleman’s Guide to Vice and Virtue sekä The Lady’s Guide to Petticoats and Piracy olivat hauskoja, historiallisia nuortenkirjoja. Ihan hirveän realistisia eivät tietenkään, mutta tarpeeksi kuitenkin. Ensimmäisessä käsitellään homoutta ja toisessa naisen asemaa, molemmat 1700-luvulla kovin hankalia asioita. Lee onnistuu kuitenkin kirjoittamaan vauhdikkaita seikkailutarinoita ja jättämään yhteiskunnallisen kritiikin edes vähän vähemmälle. Tai näin ainakin ensimmäisessä kirjassaan. Naisten asema on selkeästi tutumpi aihe, sillä sitä onnistutaan käsittelemään toisessa osassa kattavasti ja monesta kulmasta.

Kuuntelin myös Philip Reeven Kävelevät koneet sarjan neljä ensimmäistä osaa, eli järjestyksessä Mortal Engines, Predator’s Gold, Infernal Devices ja A Darkling Plain. Pelastin tämän sarjan joskus kirjaston poistohyllystä ja laitoin isännän lukemaan sen, enkä sitten hänen kovista kehuistaan huolimatta itse tarttunut sarjaan ennen kuin vasta nyt, vuosikausia myöhemmin. Yllätyin siitä, miten reippaasti aika kirjoissa kulkee. Ensimmäisessä osassa päähenkilö on pieni poika, mutta neljänteen osaan mennessä hänestä on kasvanut jo aikamies. Loistavia kirjoja ja veikkaanpa, elokuvaa näkemättä, että kirja on näistä kahdesta jälleen parempi.

V. E. Schwabin esikoisteos The Near Witch julkaistiin uudestaan hiljattain, ja ilahduin huomatessani, että siitä oli saatavilla myös äänikirja. Schwab on kertakaikkisen loistava kirjailija, jonka teoksia on ilo lukea. The Near Witch ei ollut mikään poikkeus, vaikka siitä kyllä huomasi, että merkittävää kehitystä on tapahtunut. Silti, ymmärrän, miksi Schwabin ura alkoi tästä. <3 Kannattaa muuten lukea Magian syvempi sävy, jos et vielä ole sitä lukenut. Yksi parhaita kirjoja ja kirjasarjoja, joita olen eläissäni lukenut. <3

Seuraavana oli Steve Jacksonin No Stone Unturned, joka puolestaan kertoo NecroSearch Internationalin synnystä ja kasvusta. Kirja käsittelee siis poliisien ja rikospaikkatutkijoiden jäljiltä kylmiksi jääneitä tapauksia, joissa on tarvittu erityistä teknologiaa tai tietämystä ruumiin paikantamisessa ja loppuviimeksi rikoksen selvittämisessä. Kirjassa kerrotaan useampi tapaus, joissa ilman NecroSearchin apua rikos olisi jäänyt selvittämättä ja murhaaja olisi päässyt kuin koira veräjästä. Ihan viihdyttävä teos, joskin “clandestine graves” esiintyy kirjassa niin monta kertaa, että koko termistä menee maku.

Ja sitten päätin vihdoin antaa mahdollisuuden Naomi Novikin Temeraire-sarjalle. Ei olisi pitänyt. Tämä sarja on aivan tuhottoman pitkä ja aivan järjettömän hyvä. Olen kuuntelemassa nyt neljättä kirjaa, Empire of Ivory, enkä epäile yhtään, ettenkö tämän päätyttyä aloittaisi suoraan viidettä osaa. Nyt ymmärrän, miltä isännästä tuntui lukiessaan Expanse-sarjaa. Ei kuulemma voinut mitenkään jättää kesken, eikä voi kyllä Temeraireakaan. Lohikäärmeitä, laivoja, komeita upseereja ja taisteluita. Mitä muuta voi kirjalta muka enää vaatia? Aiemmin kuuntelemani osat ovat siis olleet Temeraire, Throne of Jade ja Black Powder War. Jos tykkäät fantasiasta jossa on enemmän seikkailuja ja taisteluita kuin romantiikkaa, niin tämä on loistava valinta.

Että sellaista! En siis ole ollut täysin toimeton, vaikka melko toimeton kuitenkin!

Ensi kertaan!

Aijjuu ja, kiinnostaisiko jonkinlainen kierros kirjahyllyyni -tyyppinen video? :)

Dekkariviikko tulee, oletko valmis?!